Vuoden 2015 paketti koossa

Tuli vahva tunne, että vuosi on paketoitava.
Vähän jännitti etukäteen mitä paketti sisältäisi.
Lähdin kuitenkin rohkeasti rakentamaan.

Paketinrakentelu on tunteikasta hommaa. Pistin paketin pohjalle, muuta sisältöä kantamaan kolmen pienen ihmisen kasvutarinat. 1, 3, ja 4-vuotiaiden kehitysradat ovat vauhdikkaita ja päivät ovat täynnä pieniä ihmeitä muun muassa sellaisia, että pieninkin taapero on oppinut ilmaisemaan itseään, tarvittaessa hyvinkin vahvasti ja selkeästi, joskus jopa fyysisiä maahanheittäytymisiä tehosteena käyttäen – ärsyttävän viisasta.

Pohjan päälle kuuluu kaikki ne uudet perheystävät ja heidän kanssaan vietetyt upeat hetket, yleensä jonkin hyvän tarjottavan ympärillä. Ja se erään lounaan jälkeinen tanssi, erään viehättävän uuden ystäväperheen keittiössä hymyilyttää vieläkin.

Keskelle tulee sairauksiin liittyvät vastoinkäymiset, mutta myös toivo, joka liittyy niistä parantumiseen. Oivallus, että minä itse olen vaikuttaja. Oivallus, minkä niin moni asiakkaistamme on tehnyt, sairauden jälkeisen onnen rakentamisessa.

Sydämeen sattuvinta ovat ne erimielisyydet, joita ei saatu ratkaistua.
Menetetty ystävyys ja yhteistyökumppanuus.
Kuitenkin vaalin hyviä muistoja, joiden muistelua ei kukaan voi ottaa pois.

Kaiken tämän sidosaineeksi nostan kaiken mitä tapahtuu arjessa. Vauhdikkaan yrittäjäelon ja pienten lasten vanhemmuuden tähtihetket löytyvät pesukoneiden äärestä – ihan oikeasti! Pyykinpesu on terapeuttista ja astianpesukoneen puhtaat astiat ja tyhjä tiskipöytä tekee sielulle kutaa.
Inhokki-imurointikin menettelee, jos vain ei tarvitse purra pähkinää.
Loppumattomat murut, tahrat ja kaatuneet maitolasit pistävät asiat tärkeysjärjestykseen.

Ihana paketti.

Ja loppuun kolmeveen ajatuksenjuoksua. Tyttö oli löytänyt Alcatrazista kertovan kirjan ja halusi tietää mistä se kertoo. Äiti kertoi tytölle, että se on vankila ja sinne laitetaan tuhmat ihmiset. Tyttö tokaisi suoraan sydämestä, että niinkuin pikkusisko.
Niin, tuhmuus on määrittelykysymys.