Pienen toimijan merkittävä rooli

Mietteitä Matrocksin toiminnasta sosiaalipoliittisessa kontekstissa

Toteuttaako yrityksemme sosiaalipolitiikkaa? Tämä kysymys tuli esille Pirkanmaan avoinna -kampanjassa. Päällimäinen ajatus tähän kysymykseen oli että ”hyvä kysymys, mielestäni teemme”. Mutta kuten jo kysymys itsessään ilmentää, ettei sosiaalipolitiikka jota yritys harjoittaa, ole ehkä näkyvintä sorttia. Sosiaalipolitiikka käsitteenä tarkoittaa julkisia toimia, joilla pyritään takamaan väestölle kohtuullinen elintaso, turvallisuus ja viihtyvyys. Yrityksemme on sosiaalipoliittinen toimija siinä mielessä, että teemme yhteistyötä yksityisen ja yhdistysten lisäksi myös julkisen puolen kanssa, eli kuntien ja kaupungin.

Sellainen yritys, joka myy palveluitaan valtiolle, jää helposti valtion varjoon. Tällainen yritys mielletään herkästi epäitsenäiseksi toimijaksi, valtion yritykseksi. Kyseinen luulo on inhimillistä, sillä nykypäivänä valtavaa muutosta tekevä julkinen sektori yksityistyy, ulkoistaa palveluitaan ja ostaa palveluita muualta tarjoten niitä itse entistä vähemmän. On hankalaa tehdä eroa ulkoistetuille ja meidän kaltaisille yrityksille. Matrocks haluaa kuitenkin erottua valtion hybridinomaisesta joukosta yrityksiä. En haluaisi kaunistella, mutta sallittakoon sitä hieman tässä kohtaa: Matrocks on ainutlaatuinen perheyritys upeilla persoonilla varustettuna – jokainen meistä tuo ripauksen erilaisuutta yrityksemme keskuuteen monipuolisen osaamisen johdosta. Olemme kaikki yhtä suurta perhettä asiakkaat mukaan lukien.

Toistaiseksi Matrocks on sosiaalialan yrityksenä näkymätön sosiaalipoliittinen toimija. Teemme tärkeää työtä arvot huomioon ottaen, mutta mitä vaaditaan näkyvyyden aikaansaamiseksi? Tälle ei ole olemassa yksiselittäistä vastausta. Vaadittaisiinko mahdollisesti suurempi joukko henkilöstöä palvelemaan suurempaa joukkoa ihmisiä? Herää kysymys kärsisikö palveluidemme laatu ja heikkenisikö yksilöllinen ote yrityksen hengestä. Nämä ongelmat leimaavat monia sosiaalipalveluita julkisella sektorilla, ja osaksi näitä Matrocks ei halua lukeutua. Pienenä toimijana olemme onnistuneet luomaan mitä hienoimpia kokemuksia asiakkaillemme kulttuurituokioiden, liikkuvan päivätoiminnan, matkojen ja avustapalvelun keinoin. Haluamme kaiketi säilyä ruohonjuuritason kaltaisena toimijana, mutta kiinnostavaa onkin millaisen muutosvoiman pienikin toimija voi saada aikaan nyt ja tulevaisuudessa hyvinvointivaltion murrosaikaa elettävässä yhteiskunnassa.

Meidän kaltaisille toimijoille on lähitulevaisuudessa luultavammin huutava pula, ellei ole jo tällä hetkellä. Tärkeässä roolissa on myös kolmas sektori, eli voittoa tavoittelemattomat järjestöt ja yhdistykset. Me yhdessä tärkeällä asialla olevien tahojen kanssa saamme aikaan muutosvoimaa, joka on korvaamatonta ihmisarvoihin nähden. Hyvinvointialan yrittäjyyden lisääntyessä meidänkin kaltaiset toimijat tulevat takuulla kerryttämään huomiota entistä vahvemmin, koska hyvinvointi ei valitettavasti enää ole samalla tavalla itsestäänselvyys kuin 60-luvulta 90-luvulle tultaessa oli hyvinvointivaltion kukoistaessa. Avohoitoa lisätään, subjektiivista päivähoito-oikeutta kiristetään, sosiaalietuuksista leikataan. Nyt jos milloinkaan ihmiset tarvitsevat kipeästi apua ja siihen todellisuuteen on herättävä, sekä avunhuutoihin vastattava.

Maailmanparannus. Tämä kutsumus on minulla niin kuin monella muullakin. Pienilläkin teoilla voit vaikuttaa ympäristöösi merkittävän paljon. Aloitin sosiaalitieteiden opiskelijana viime syksynä. Pian opiskelut aloitettuani koitti päivä, kun pääsisin opinto-ohjaajan juttusille. Odotin tapaamistamme, koska aioin kysyä työllistymisestä alaa viittaavalle alalle opiskelujen ohella. Kysyinkin, kuinka saada jalkaa oven väliin jo opiskelujen aikana. Olin maininnut hänelle kiinnostukseni avustajapalveluluontoiseen työhön. Moinen työ ei kuulemma liity alaamme ja voisin hyvillä mielin jatkaa muiden töiden parissa, koska myöhemminkin ehtii integroitua työelämään. Tyrmäännyin vastauksesta, mutta toisaalta sain siitä vain lisää motivaatiota etsiä kyseistä työtä. Minusta on erittäin tärkeää omata käytännön osaamista tulevana maisterina, jos aikoo tulevaisuudessa edustaa ihmisiä sosiaalialalla.

Vihdoin törmäsin, aivan sattumalta, Internetissä yritykseen nimeltä Matrocks. Luin nettisivut. Ok, oli lienee välittömästi selvää että ottaisin yhteyttä kyseiseen yritykseen, nimenomaan avustajapuolelle. Pian olinkin jo työhaastattelussa. Sannamarin kanssa vietetty puolitoista tuntinen työhaastattelu vakuutti minut: sain heti fiiliksen, että nyt olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikean ihmisen kanssa. Tunsin suurta tyytyväisyyttä, koska annoin välillä piiloonkin jäävän optimistiluonteeni nyt kukoistaa, ja ajattelin että tämä työ on juuri se mitä haluan. Saisin tehdä ihmisläheistä työtä osana upeaa työyhteisöä. Sain kokea vastaanottavaisen ja lämminhenkisen tunnelman työsuhteeni alkupuolella järjestetyssä olut- ja viskinmaistiaisillassa, jossa Matrocksin kauniimpi keulahahmo Paula toivotti tervetulleeksi ja korosti, että tässä yrityksessä olemme avoimia toisillemme ja jaamme huolet ja murheet ilman minkäänlaista kynnystä. Koin oloni turvalliseksi ja kotoisaksi.

Käsittelemme vaikeita aikoja suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ja sosiaalipolitiikassa, mutta mitä emme saa unohtaa on rakkaus ja inhimillisyys. Vaikka olenkin Matrocksin työntekijä, haluan silti ikään kuin ulkopuolisen näkökulmasta osoittaa suurta kiitollisuutta ja ylpeyttä yritystä kohtaan. Pieni toimija ei saa ehkä aikaan yhteiskunnallista muutosvoimaa yhtä nopeassa tahdissa kuin suurempi, mutta toiminta-alueellaan se käyttää energiaansa intensiivisesti ja saa aikaan mitä parhaimpia lopputuloksia. Eläköön ihmisläheisyydelle ja kulttuurille. Eläköön meille – minulle ja sinulle!

P.S. Pyydän lukijan ottamaan huomioon yhteiskuntatieteilijälle ominaisen piirteen yhteiskuntakriittisyydestä, johon saattaa ajoittain törmätä tekstissä. Älkää ihmeessä vaivaantuko 😉

LAURA T.2
Kirjoittajana Extra-avustaja
Laura Toropainen