Kuinka kohtaan asiakkaan?

LAURA T.2-pieni

Kuinka kohtaan asiakkaan?

Kysymys on tärkeä. Mietin joka kerta tavatessani asiakkaan, että millaiseksi mahtaa meidän yhdessä viettämämme aika tänään muodostua. Onko siinä riemua ja iloa? Mahtaakohan asiakkaalla olla tänään huolia? Entä onko minulla kaikki hyvin? Jokainen tapaaminen asiakkaan kanssa on yksilöllinen.

Asiakkaiden määrä kasvaa Matrocksilla jatkuvasti. Se tarkoittaa näin avustajallekin sitä, että kohtaamme entistä enemmän uusia persoonia. Sen sijaan että puhuisin pelkästään kohtaamisesta, me myös tutustumme asiakkaihimme ja haluamme kohdata heidät täysin omina itsenämme. Minusta on ihanaa, kun asiakkaalle välittyy aitous ja lämpö. Tällöin saan todennäköisesti itsekin samanlaisen vastaanoton asiakkaan puolelta.

Olen avustanut pääosin erityislapsia. Näin avustajan näkökulmasta lapselle avustajan kohtaaminen tuntuu olevan päivän kohokohta: onhan meillä mahdollisuus keksiä luovaa tekemistä yhdessä ja tarttua tilaisuuksiin, mihin ei välttämättä tule tarttuneeksi perusarjessa. Saatamme käydä harrastamassa kädentaitoja Monitoimitalo 13:ssa, piipahtaa Herra Hakkaraisen –talossa Sastamalassa tai pulikoida Kangasalan Kuohussa. Vastaavasti voimme pitää hauskaa kotosalla vaikkapa leipoen tai maalaten. Tekemistä riittää monenlaista: pääasia, että me molemmat nautimme ajasta. Avustajan tärkeä tehtävä on antaa lapselle vapautta toimia itsenäisesti omia voimavaroja hyödyntäen.

Myös avustajana olemisessa omien voimavarojen tiedostaminen on erityisen tärkeää, etenkin kun asiakasvaihtuvuus on työssämme läsnä. Yksi työntekijöistämme Joonas, eli tämä ”etevämpi ja johtavampi” avustajapuolisko, linkkasi Ikurilaisen 21-vuotiaan Eemelin Aamulehdessä julkaistun (9.1) tarinan työntekijöidemme sisäiseen Facebookin kahavihuoneeseen. Artikkelin otsikko ”Kilpailutus vie tutut arjen avustajat ja sotkee koko elämän – Miksi Eemililtä ei kysytty mitään?” kertoo nykyhetkessä tapahtuvasta mullistuksesta sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusten myötä. Tampereen kaupunki ei itse järjestä avustajapalveluita, minkä seurauksena se kilpailuttaa ne hankintalain mukaisessa menettelyssä. Näin ollen vammainen ihminen ei pysty itse vaikuttamaan palveluihin ja tätä kautta ihmisiin, joita hän haluaisi kohdata arjessaan.

Mutta ennen kuin heitetään kirves kaivoon, voimme nähdä kilpailutuksen tuovan paljon positiivisia puolia avustajan työhön. Minua ei ainakaan haittaa, että tapaan uusia kasvoja entistä enemmän. Opin samalla paljon uutta ja pääsen kulkemaan laajalti Tampereen alueella sekä tutustumaan uusiin paikkoihin. Koskaan pienen haasteen lisääntyminen työssä ei saisi viedä uuvutuksen partaalle – päinvastoin. Voimme antaa innostuksemme heijastua asiakkaihimme ja kohdata heidät kuin uusi tuttavuus, joka on samalla vanha ystävä.

Päivää piristää vielä lämmin halaus asiakkaan kanssa!

 

 

Kirjoittanut: Laura Toropainen

matrocks